GORA : ”Revitty Harso” HORUSCD-122

NYT ULKONA !

Gora –yhtyeen ainoan virallisen levytyksen 25-vuotisjuhlajulkaisu.

GORA : ”Revitty Harso”

SoundHawk Records HORUSCD-122

Sisältää alkuperäisen vinyylisinglen kappaleet + rutkasti demoja ja radiosessioita. Hanki itsellesi 23 biisiä rupista katurokkia/indietä Pori-Rockin kunnian päiviltä!

( Tuiki rajoitettu painos )

Hintaan 10 €.

Postimyynnistä : timo.soundhawk@pp.inet.fi

Myynnissä myös mm. Music Divari Green River, Musiikki Belisa jne...
Tsekkaa muutama biisi täältä:


http://www.myspace.com/goraband

Olin just muuttanut Poriin, Tekuun lukemaan prosessitekniikkaa. Ei silti, että se ala olis mitenkään kiinnostanut, mulla oli vaan nää rock-unelmat. Olin Sarkassa tavannut Liljan Timon, joka oli tullut ihan vaan rätväkän ulkonäön perusteella kysymään et osaanks mä laulaa. Taisin sanoa, että ”joo” ja seuraavana maanantaina Stenkku ja Lilja tuli mua vuokrakämpiltä hakemaan treeneihin. Vuokraisäntä avas oven ja Stenkku kysy ääni väristen: ”Onkohan Herra Pääkkö tavattavissa?”. Ja sit mentiin, mulla oli skitta mukana, mutta se ei kuulemma sopinut siihen kuvioon… Satakunnan Radio tais tehdä meille heti demon ja ne sponssas muutenki tosi paljon meidän touhuja, oltiin livenä suorassa lähetyksessä jne.

    Bändi teki suht paljon keikkoja ja tuntu, että ”isommatkin” bändit tykkäs meistä ja aina ne jeesas ja kehu biisejä, Hakulisen Jussi etenkin. Ja niinhän se sit vei ensin Liljan Kinskyyn, josta leivottiin superbändiä. Sit tuli Miqu kehiin, siin oli jotain jännitteitä kai ollu ensin, et vedetäänks turpiin ja sillee, mut hyvin se sit lähti. Ja Miqu halus treenata paljon… Rock-SM:n Porin karsinta me voitettiin ja suurin odotuksin mentiin Tampereelle jatkokarsintaan. Oltiin treenattu suurin piirtein joka päivä ja kai me oltiin jo vähän ”ylivireessä”. Keikalla tuli kaikkee pikku sähellystä ja kakkoseks jäätiin. Muistan, et se oli aika kova paikka.

     No, ei mitään, sit lähettiin kiertämään levy-yhtiöitä Hesaan ja ennen ku päästiin takas kotiin tuli Mikille puhelu Euroksen Väänäseltä, että tehdään levy… Mut välit oli alkaneet viiletä tässä vaiheessa, sinkkubiiseistä tuli riitaa, oli ego-ongelmaa ja kaikenlaista. Maxi-sinkusta ensin puhuttiin, mutta sit se pääty seiskaan kumminkin. Oli mukava tavata Huldenin Mats, joka tuli Poriin tsekkaamaan bändin ennen levytystä. Se kerto juttuja Suomirockin historiasta ja Wiguista jne. Ja sitte keväällä studioon Hesaan Millbrookiin. Niitä biisejä sovitettiin uusiks jonkun verran ja kun porilaiset kuuli sen ne oli hirveen pettyneitä. Ja sit tää nimenvaihtofarssi… kyllä otti pattiin! Ja niinhän se sit uppos ku Titanic, olikohan ees yhtään radiosoittoa tai arvostelua lehdissä? Ja Miqukin oli sanonut lopettavansa. Mulle oli suositeltu Heinosen Seppoa rumpuihin ja niinhän ne sitte alko Goran viime gorahdukset. Yhtään keikkaa ei Sepon kanssa tehty ja jossain vaiheessa sit Lilja ja Tuuri Kinskystä taas soitti mun ovikelloo ja pyys bändiin kitaristiks, ekaks vaan tuuraamaan, mut kohta kävi selväks että vakkariks. Jotenkin se tuntui tylyltä jättää Gora, kun niin paljon oli yritetty, mutta kyl se tie oli kuljettu silloin loppuun. Hyviä biisejä jäi vaikka kuinka paljon eli kyllä tämä julkaisu siltä osin puolustaa paikkaansa. Ehkä vielä joskus.